Olisimmeko peilejä toisillemme?
”Oot hyvä just noin”! Oi ihana, miten tuollaiset ihanat palautteet hivelevät mieltä ja kohottavat itsetuntomme uusiin lukemiin. Toisen aito havainto sinusta tai taidoistasi voi joskus häkellyttää ja ihmetyttää, että noinko tuo ihminen minut näkee? Toimimme toisillemme kuin peilinä, joka heijastaa meille ominaisuutemme. Jos haluat tuntea itsesi, siihen tarvitset avuksesi toisia ihmisiä. Jos olet halukas, voit katsoa hänen kauttaan itseesi. Toki sen jälkeen teemme valinnan, minkä siitä palautteesta otamme itseemme tai mitä emme sydämiimme kirjoita. Joskus voi myös miettiä, onko ajatus omasta itsestä sellainen, että se tarvitsisi muutosta? Olenko aina ajatellut, etten pysty tai kykene johonkin, vaikka todellisuus olisi toisin? Olenko pistänyt itseäni alaspäin ihan turhaan?
Suomalaisessa kulttuurissa palautteen antaminen ja vastaanottaminen voi olla joskus vaikeaa. Työnohjaajan työssä tulee vastaan vielä työyhteisöjä, joissa ei palautetta jostakin syystä kuulla. Miksi asia on vielä 2020-luvulla näin? Eikö olisi koko työyhteisön etu, että hyvä pistetään kiertämään ja, että työntekijöiden hyvät ominaisuudet ja hyvät vedot työyhteisössä huomioidaan? Hyvällä on usein tapana tuoda mukanaan lisää hyvää. Kannustava palaute auttaa työntekijää kehittymään ja lisää luottamusta, ja antaa myös palautetta siitä, että on oikealla tiellä. Kissa ei ehkä kiitoksella elä, mutta ihmiselle siitä voi olla iso ilo.