Kategoria: Yleinen

Olisimmeko peilejä toisillemme?

Olisimmeko peilejä toisillemme?

Väinö Tikkanen

”Oot hyvä just noin”! Oi ihana, miten tuollaiset ihanat palautteet hivelevät mieltä ja kohottavat itsetuntomme uusiin lukemiin. Toisen aito havainto sinusta tai taidoistasi voi joskus häkellyttää ja ihmetyttää, että noinko tuo ihminen minut näkee? Toimimme toisillemme kuin peilinä, joka heijastaa meille ominaisuutemme. Jos haluat tuntea itsesi, siihen tarvitset avuksesi toisia ihmisiä. Jos olet halukas, voit katsoa hänen kauttaan itseesi. Toki sen jälkeen teemme valinnan, minkä siitä palautteesta otamme itseemme tai mitä emme sydämiimme kirjoita. Joskus voi myös miettiä, onko ajatus omasta itsestä sellainen, että se tarvitsisi muutosta? Olenko aina ajatellut, etten pysty tai kykene johonkin, vaikka todellisuus olisi toisin? Olenko pistänyt itseäni alaspäin ihan turhaan?

Suomalaisessa kulttuurissa palautteen antaminen ja vastaanottaminen voi olla joskus vaikeaa. Työnohjaajan työssä tulee vastaan vielä työyhteisöjä, joissa ei palautetta jostakin syystä kuulla. Miksi asia on vielä 2020-luvulla näin? Eikö olisi koko työyhteisön etu, että hyvä pistetään kiertämään ja, että työntekijöiden hyvät ominaisuudet ja hyvät vedot työyhteisössä huomioidaan? Hyvällä on usein tapana tuoda mukanaan lisää hyvää. Kannustava palaute auttaa työntekijää kehittymään ja lisää luottamusta, ja antaa myös palautetta siitä, että on oikealla tiellä. Kissa ei ehkä kiitoksella elä, mutta ihmiselle siitä voi olla iso ilo.

Miten ponnahtaa takaisin silloin, kun kohtaamme vastoinkäymisiä, raastavia epäonnistumia ja vaikeita tunteita? Elämä ja työelämä heittävät tiellemme takuuvarmasti muutaman (jos toisenkin) alamäen, josta olisi selvittävä ja päästävä uuteen nousuun. Jokaisella meistä on omanlaisensa resilienssi eli kyky toipua tai päästä jaloilleen erilaisissa tilanteissa.

Ihmisillä on erilaisia vahvuuksia hyödyntää omia voimavarojaan. Geneettiset taipumukset varmasti vaikuttavat omaan kykyyn toipua asioista, mutta myös se miten meitä on kasvatettu kohtaamaan haastavampia tilanteita ja tunteita, vaikuttaa meidän pystyvyyteen eli siihen, miten uskomme itse selviävämme tilanteesta.

Miten sitten ottaa käyttöön henkistä joustavuutta, jolla selvitä eteenpäin? Miten suhtautua vastoinkäymisiin rakentavasti ja valaa itseensä ajatusta, että minähän kyllä tästä selviän! Itsemyötätunto varmasti auttaa alkuun ja se, että mietin, mitkä ovat keinoni selvitä tästä eteeni heitetystä kumpareesta. Toisilla tilanteeseen auttaa keskustelu, toisilla liikunta, myös hengittää pitäisi välillä muistaa. Ja muistaa myös se, mitä ajattelen, vaikuttaa siihen mitä tunnen. Nämä kaikki tunteet tulisi hyväksyä ja tarvittaessa voi myös pyytää apua niiden käsittelyyn. Kaiken tämän jälkeen voi miettiä, minkä tästä opin, minkä ottaisin mukaani ja mitä jättäisin asiasta taakseni? Pohjakosketuksen jälkeen on mahdollista kasvaa, ottaa opikseen ja singahtaa kohti jotain uutta.

Aivolepoa kiitos!

Aivolepoa kiitos!

Väinö Tikkanen

Töissä tuntuu välillä käännettäviä kiviä olevan niin paljon, että ei tiedä mistä aloittaisi. Saati sitten, että osaisi sanoa, mitkä kivet ovat oleellista kääntää, että kaukaiseen päämäärään pääsisi.  Työelämä on nykyään kiireistä, ”multitaskingiä”, joka kysyy työntekijöiltä joustavuutta ja kykyä suoriutua monista asioista yhtäaikaisesti. Kiviä tulee yhtäaikaisesti käännellä tuolta ja yhtäaikaisesti myös täältä. Aivojen kannalta tämä ei tosin ole paras mahdollinen ratkaisu. Pystyykö ihminen keskittymään moneen asiaan yhtäaikaisesti? Eivät ainakaan aivot pysty, sillä monta kanavaa, kun on yhtäaikaisesti auki, se kuormittaa niin muistia kuin mieltäkin. Kun on monta välilehteä aivoissa yhtä aikaa auki, aivot eivät pysty joka sivua hoitamaan. Ja onko ihminen kuitenkaan tehokas, vaikka räpeltää monta asiaa yhtäaikaisesti?

Monesti ylimääräisiä ärsykkeitä satelee ympärillämme olevien laitteiden kautta, jolloin merkkiäänet kutsuvat meitä tekemään useita asioita yhtäaikaisesti. Tietoisuuteemme tulee jatkuvasti uusia ärsykkeitä, jotka houkuttelevat harhautumaan sivureiteille ajatuksissamme. Ehkäpä näiden ylimääräisten viestimien äänet voi välillä kääntää kiinni, niin keskeytyksiä omaan työhön tulee vähemmän. Jospa niille viesteille varaisi päivän rutiinista sitten oman ajan. Muisti ja tarkkaavaisuus kärsivät, jos koko ajan pitää olla saatavilla, moneen paikkaan yhtäaikaisesti. Aivoille on hyvä antaa työpäivän aikana myös taukoja, jotta ne saisivat välillä lepoa. Tauko siis tekee terää ihan aivojenkin kannalta. Tauon jälkeen on keskittyminenkin taas paremmin hallussa. Miten työkulttuuriamme voisi kehittää niin, että taukojen pitäminen olisikin tehokkaan työntekijän merkki?

Painaako taakka niskaa?

Painaako taakka niskaa?

Työnohjaus keventää olotilaa.

Joskus olen kuullut sanottavan, että ihminen saa kannettavakseen vain sen verran kuin hän pystyy kantamaan. Onkohan tämä asia näin? Vieläpä kansakunnassamme on elänyt myytti, että ainakin yksin on pärjättävä, ettei vaan heikkouttaan paljastaisi. Itse olen ainakin kokenut niin, että kenenkään ei tarvitse asioita yksin kantaa, vaan aina on mahdollisuus saada asioihin apua. Asiaan kuin asiaan. On helpottavaa, kun asioita voi jakaa jonkun kanssa, saa kannustusta ja myötätuntoa. Mielestäni avun hakeminen osoittaa ihmisestä sen, että haluaa mennä asioissa eteenpäin, haluaa kehittyä.

Työnohjauksessa on mahdollisuus keventää työn tuomaa painetta, ja käydä keskustelua työn tuomista ajatuksista ja tunteista. Ohjattavalla on mahdollisuus nähdä asioita uusin silmin. Mahdollisuus on myös voimaantumiseen, jolloin ihminen saa omiin voimavaroihinsa täydennystä ja näkee ehkä itsensäkin uudessa, toisenlaisessa valossa. Joskus on vain saatava peili, että kykenee löytämään omat vahvuutensa, kykynsä ja kehittämiskohteensa. Työnohjauksen avulla omaa ammatillista identiteettiä on mahdollista vahvistaa, mutta myös lisätä ymmärrystä asioita, ihmisiä ja ilmiöitä kohtaan. Myös itseään voi oppia ymmärtämään paremmin.

Kiitollisuus

Kiitollisuus

Vuoden lyhimpänä päivänä ajelin kohti työnohjauskohdettani näissä maisemissa. Auringon valosta ei ollut tietoakaan, mutta tämä maisema sai pysähtymään. Syksyn rypistyksen jälkeen olo oli fyysisesti väsynyt, mutta mielen valtasi oudon levollinen olo. Maisema herätti minussa huokauksia ja kiitollisuutta paitsi siitä hetkestä, mutta myös kiitollisuutta muista asioista.

Olin onnellinen siitä, että minulla on oikeus mennä ohjaamaan tätä porukkaa. Minulla on työ, josta pidän ja saan työssäni tavata huikeita ihmisiä eri aloilta. Usein koen, että saan auttaa ihmisiä ja saan heräteltyä sellaisia ajatuksia ja näkökulmia, jotka tuovat uusia tuulia ajatuksiin. Toisaalta olin onnellinen siitä, että syksyn koettelemukset ja venymiset olisivat takanapäin, ja kiitollinen siitä, että olin niistä selvinnyt.

Mistä asioista sinä olet tänään kiitollinen?

Rutiinit kunniaan

Rutiinit kunniaan

Syksyn jo tuoksuessa on aika aloittaa työt puhdistetulta pöydältä, päästä takaisin kiinni rutiineihin ja pyöräyttää työt käyntiin. Rutiinit voi kuulostaa vähän tylsältä, mutta ne kuitenkin ryhdittävät arkea, tuovat ajatteluun ja toimintaan raameja. Myös ihmisen mieli hyötyy siitä, että edes jotkin asiat elämässä ovat ennakoitavissa. Aivojenkaan ei tarvitse niin paljon pinnistellä, kun tietää jo etukäteen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mielikin lepää, kun ei tarvitse koko ajan seuraavaa käännettä miettiä.

Miten rutiineista sitten saisi kaiken irti? Voiko ihminen hyötyä rutiineista? Kun ihminen pystyy rutiininomaisesti suoriutumaan joistakin arjen tehtävistä, voi jäädä aikaa ajattelulle. Esimerkiksi siivoillessa voi samalla vapautua ajattelua omille luoville ajatuksille. Siinä moppaillessa voi mieli uppoutua uusiin haasteisiin tai visioihin, siinä samalla moppi heiluu rutiininomaisesti. Sama voi tapahtua myös työssä, kun rutiinien välissä voi antaa ajatuksen lentää ja saada aikaa uusille ajatuksille ja ideoille.

Miten sinä voisit vahvistaa arjen rutiinejasi niin, että ne toisivat sinulle tilaa ja mahdollisuuden toteuttaa itseäsi?

Rutiinit tuovat ryhtiä arkeen.
Hellitä hetkeksi!

Hellitä hetkeksi!

Heinäkuu on yleensä kesälomakuukausi ja nyt on aika hellittää! Miten töistä sitten irtaannutaan ja heitetään hyvästit arjen aherrukselle? Aina se ei ole helppoa, mutta ehdottoman tarpeellista, jotta ihminen saa lepoa ja palautuu. Kovakaan tahtotila ei kuitenkaan auta kehoa palautumaan, vaan on tehtävä pieniä, mutta merkityksellisiä arjen valintoja. On satsattava lepäämiseen, ravintoon ja liikuntaan.

Loman jälkeen levänneenä aivot pystyvät taas toimimaan paremmin, saamme enemmän aikaan ja myös luova ajattelu on mahdollista. Levänneenä läsnäolo on helpompaa ja tulee myös kuunneltua toisia paremmin.

On siis aika pysähtyä, kuunnella laineiden liplatusta, nauttia yöttömästä yöstä ja tuoksutella ruusuja. Antaa aikaa omille tärkeimmille, niin ja lomalla voi tosiaan ottaa iisimmin!

Asiakaskokemuksia

Asiakaskokemuksia

Oman työn kehittäminen on tärkeää ja välillä olen muistanut palautetta asiakkailtani pyytääkin. Näitä lukiessa voi olla nöyrästi kiitollinen. Asiakkaani ovat auttaneet minua myös ammatillisessa kasvussa, joten on olo, että hyvä kiertää. Yksi tärkeä tehtäväni työnohjaajan työssäni on paitsi antaa uusia näkökulmia, saada ihmiset loistamaan ja näkemään ympärillä oleva hyvä.

Kiitos virkistävästä ja vireyttävästä työnohjauksesta! Lähdin mukaan työnohjaukseen ajatuksella, että saisin kadonneen varmuuden tunteen takaisin työhön. Tunsin olevani hukassa vuoden poissaolon jälkeen työstäni, oma tuttu työ-minä oli poissa.

Työnohjauksen ansiosta sain takaisin kaivatun varmuuden ja ymmärryksen työn tekemiseen syvällisten pohdintojen ja itseni tutkimisen jälkeen. Eli toisin sanoen sain juuri takaisin sen mitä lähdinkin alun perin hakemaankin, varmuus palasi työhöni ja sen myötä työnilo. Työnantajan panostus tähän ei mennyt siis hukkaan.

Kiitos sinulle, kun avasit ohjailevien kysymysten kautta minua pohtimaan asioita uusistakin näkökulmista ja näin pääsin ilmeisesti ongelmien päälle ja yli. Olet helposti lähestyttävä ja hyvä kuuntelija.

Marjo


Osallistuminen oli antoisaa. Keskustelu eteni asiasta toiseen Niinan poimiessa avainsanoja keskustelusta. Siten tuli mietittyä työtä ja sen tekemistä tarkemmin. Ääneen sanottuna ja toisen kanssa asioista keskustellessa, asiat selkiytyvät ja joissain tilanteissa ikään kuin ”loksahtaa kohdilleen”. Tai ainakin jäävät mielen taustalle työstymään. Suosittelen osallistumista, vaikka ei erityisempää tarvetta omasta mielestä juuri nyt olisikaan.  

– Raija –


Edellisestä työnohjauskerrastani oli vierähtänyt jo tovi. Huomasinkin, että minulla oli selvästi tarvetta jäsentää ajatuksiani ja ymmärtää viime aikaisia muutoksia, joita omassa työssäni on tapahtunut. Olen iloinen, että meillä oli runsaasti aikaa pysähtyä miettimään näitä asioita. Minkäänlaista kiireen tuntua ei ollut ja ohjauksen päätteeksi olo oli kevyempi, seesteisempi ja koin oivaltavani jotakin. Oli hienoa puhua sellaisista asioista, mitä voi joskus olla jopa vaikea sanoa ääneen. Tärkeää oli kuitenkin sanoa ne ääneen, koska niillä oli tarve tulla ulos. Ymmärrän taas itseäni ja työtäni hiukan enemmän, ja mikä parasta, osaan suhtautua taas armollisemmin ja ymmärtäväisemmin itseeni. Minulle keskustelu on ollut aina se väylä, jolla luontaisimmin pääsen käsiksi asioihin ja löydän ratkaisuja. Olen iloinen, että olen löytänyt työnohjauksen oman työni tueksi.

Maiju

Työnohjauksesta kiinnostuttuasi olethan yhteydessä minuun. Toimin myös etäyhteyksien kautta.

Ota yhteyttä

Mitä työnohjaus on?

Usein kuulen kysymyksen, että mitä minä työnohjaajana teen? Työnohjauksen termi saattaa harhaanjohtaa, eikä työnohjauksessa ole kyse ohjattavan varsinaisten työtehtävien ohjauksesta. Työnohjauksessa sen sijaan koulutetun työnohjaajan avulla jäsennetään luottamuksellisesti omaa työtä ja tuetaan työhyvinvointia. Työnohjaus tapahtuu kahdestaan työnohjaajan kanssa (yksilötyönohjaus) tai yhdessä työyhteisön kanssa (ryhmätyönohjaus).

Oman työn kehittämiseksi ja työhyvinvoinnin parantamiseksi kannattaa nähdä vaivaa. Työnohjauksella tuetaan ihmisen työhyvinvointia. Työnohjaus tuo hyvinvointia koko työyhteisölle. Monissa tutkimuksissa on todettu, että hyvässä ja toimivassa työyhteisössä voidaan hyvin. Tällaiseen työpaikkaan sitoudutaan paremmin ja myös sairauspoissaoloja on vähemmän. Ja kun työyhteisö voi hyvin, saadaan yhdessä enemmän ja parempaa aikaan.

Työnohjauksen avulla voi miettiä oman työn tekemisen tapoja, omaa työroolia ja laajentaa omia tapoja ajatella asioita. Työnohjauksessa omaan työhön liittyvät kysymykset, tunteet ja kokemukset, ovat yhdessä jäsentämiseen ja tulkitsemisen kohteena. Työhön liittyvien asioiden tarkastelussa pyritään löytämään tarkoituksenmukaisia, uusia tai vaihtoehtoisia ajattelu- ja toimintamalleja. Työnohjauksen tarkoitus onkin tukea asiakkaiden perustehtävien toteutumista työpaikoilla, tukea asiakkaan toimijuuden kehittymistä ja työniloa. Työnohjaus tähtää siis kokonaisvaltaiseen työn tekemisen kehittämiseen.

Työnohjauksessa saa kokemuksen kuulluksi tulemisesta ja usein asiakas voimaantuu, saatuaan uusia näkökulmia ja löydettyään omia voimavarojaan.

Tutustu palveluihini osoitteessa www.tmipolku.fi

Polkuni yrittäjäksi ja työnohjaajaksi

Polkuni yrittäjäksi ja työnohjaajaksi

Olen Työnohjaus- ja hyvinvointipalvelujen yrittäjä Niina Tikkanen, voimavarakeskeinen työnohjaaja. Minun juureni sijaitsevat Länsi-Lapissa, Kolarissa. Rovaniemellä ja ulkomailla vietettyjen opiskeluvuosien jälkeen kotipaikkakuntani on ollut Itä-Lapissa Kemijärvellä, jossa asustelen perheeni kanssa.

Lappilaisena ihmisenä luonnonläheisyys on minulle tärkeää. Eri vuodenajat vievät luontoon liikkumaan kävellen, pyöräillen, hiihtäen, lumikenkäillen ja marjastaen. Luonto antaa voimaa ja rauhoittaa. Luonto toimii myös hyvänä inspiraation lähteenä. Perhekeskeisenä ihmisenä lasten ja mieheni kanssa vietetty aika on tuonut ikimuistoisia kokemuksia luonnon helmassa, tuntureilla, vaaroilla, soilla ja järvillä.

Yli 15 vuotta olen toiminut erilaisissa kasvatusalan tehtävissä, luokanopettajana, erityisopettajana ja kuvataiteen aineenopettajana. Koulutus on ollut paitsi työni myös elämäni, sillä koko ajan veri on vetänyt kouluttautumaan lisää. Itsensä kehittäminen on ollut elämäni kantava teema. Työn ohessa olen opiskellut neuropsykiatriseksi valmentajaksi ja verkostokonsultiksi. Viimeisin koulutukseni on työnohjaajan koulutus.

Kiinnostukseni ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, ihmisten erilaisuuteen ja yhteisöllisyyteen, ajoi minut opiskelemaan työnohjausta. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja ihmisyydestä sekä ihmisten auttamisesta. Nyt voin auttaa myös aikuisia ihmisiä työelämän pyörteissä ja se on minulle merkityksellistä. Ihmisten hyvinvointi töissä on tärkeä asia niin yksilöille kuin koko työyhteisöille. Omat kokemukseni uupumisesta voin nyt käyttää toisten ihmisten hyväksi. Olen elävä esimerkki siitä, että vaikeistakin ajoista voi selvitä ja päästä eteenpäin.

Koulutukseni ja kokemukseni on nyt käytettävissä työhyvinvoinnin kehittämiseen niin yksilöille kuin ryhmillekin. Olen moniammatillinen työnohjaaja, jolloin voin ohjata ketä vain, alasta riippumatta. Dialogisten lähestymistapojen ja reflektiivisyyden avulla pystyn tukemaan arvostavasti työntekijöitä ja vahvistamaan koko työyhteisön toimijuutta. Ihmisenä olen positiivisen asenteen omaava, empaattinen, läsnä oleva ja hyvä kuuntelija.

Tervetuloa kanssani voimaannuttavalle polulle!

Omalla työnohjaajan polulla
Työnohjaajan polulla, lumiliukusuksilla järvellä.

Theme: Overlay by Kaira